close
ainekirjoitusvssarjakuva

Teetin lapsilla ainekirjoituksen ja pyysin heitä sitten lukemaan oman aineensa ääneen. Kummankin tarina kuulosti hyvältä ääniefekteineen ja painotuksineen. Mutta kun sain kirjoitukset omiin käsiini, olin hämmentynyt. Jos minun olisi pitänyt lukea tarinat ääneen, en olisi päässyt samanlaiseen lopputulokseen. Ymmärsin että paljon kerrotusta tarinasta oli lasten oman mielikuvituksen varassa eikä se käynyt lukijalle selväksi. Tarina itsessään oli hauska mutta sitä ei oltu kirjoitettu auki.

Oikeastaan olin hyvilläni. Löysin selkeän haasteen johon tarttua. Kun lapsi on varustettu äärimmäisen rikkaalla mielikuvituksella ja päässä on kymmenen elokuvaa samaan aikaan päällä (kuten lapset ovat itse sitä kuvailleet), on vaikea ymmärtää että jollain toisella ei ole kuin yksi kanava jossa voi mennä hyvinkin selvästi jäsennelty ”realityohjelma”. Lasten mielestä oli ihan selvä juttu että tekstiin lisätään kuvat ja äänitehosteet lukuhetkellä. Niinpä luin vuorostani aineen heille mutta nyt siten kuin se oli todellisuudessa kirjoitettu. Ilman äänitehosteita ja roolihenkilöiden ääniä. Lapsia alkoi naurattaa sillä tarinoista tuli aikamoista sotkua.

Asian selventämiseksi vertailimme saman asian ilmaisemista eri julkaisussa. Sarjakuvassa yhdessä kuvassa voidaan helposti ilmaista paljonko aikaa on kulunut, miltä henkilöstä tuntuu ja mitä ympäristössä tapahtuu. Kirjassa tämä kaikki pitää kirjoittaa tekstiin.sarjakuva Ilman kuvaa teksti ei kertoisi meille kuin ”Kotvan kuluttua OHHOH! No, mitä sanot?”. Mitä tarpeellista tietoa tekstiin pitäisi lisätä että lukija ymmärstäisi koko sisällön?

Entä sitten puheenvuorot tekstissä? Otin esiin kirjan jota olimme lukeneet ja avasin sen. Pyysin lapsia etsimään sivulta kohdan jossa kirjan henkilö puhuu. Se oli helppoa ja molemmat löysivät kohdan heti. Sitten kysyin mistä he tiesivät että juuri siinä kohdassa oli henkilön vuorosanat. Viidesluokkalainen sanoi se johtuvan ”yläpilkuista” (jotka sittemmin nimettiin lainausmerkeiksi). Näitä ei kuitenkaan esiintynyt kummankaan tytön aineessa ja siksi puheenvuorot hukkuivat muuhun tekstiin. Kävimme hieman läpi lainausmerkkien käyttöä ja lapset saivat tehtäväksi kirjoittaa uuden aineen. Aineen tuli sisältää puheenvuoroja ja ne tuli merkitä lainausmerkeillä. Sen lisäksi kaikki olennainen tieto tuli kirjoittaa tekstiin ja tämän aineen kohdalla tytöt lukisivatkin toistensa tekstit.

Tarinointia rakastavat lapset tarttuivat innolla työhön ja maanantaina oli uusi aine valmis. Nyt tarinasta sai kiinni ja lainausmerkitkin löytyivät.

Tags : äidinkieliainekirjoitusKotikoulu
Tiia

The author Tiia

1 Comment

Leave a Response